Erityisesti goottilaistyylisistä kirkoista tuttu rakennelma, klerestorio, tuo rakennukseen kuin rakennukseen täysin omanlaisensa tunnelman. Kirkkojen hämyinen valo on täysin klerestorio-ikkunoiden ansiota. Alun perin klerestoriot luotiin tarkoituksenmukaisesti tuomaan valoa tai raikasta ilmaa rakennelmaan yläkautta, jolloin esimerkiksi varkaiden oli vaikeampaa kiivetä ikkunasta rakennelmaan sisään. Tyypillisesti klerestorio on seinän keski- tai yläosaan rakennettu ikkunasto, paljon silmän tason yläpuolella. Nykyisin klerestorioita näkee myös autoissa sekä yksityisissä kodeissa.

Klerestorioiden historiaa

Jo muinaisissa antiikin Egyptin aikaisissa temppeleissä käytettiin klerestorioita. Kyseessä oli kuitenkin varsin erilainen rakennelma: kolumnien reunustamat käytävät valaistiin seinien yläosassa, lähes katonrajassa oleviin, vertikaalisiin kiviin leikatuilla aukoilla. Tällaisia rakennelmia nähtiin jopa Amarna-ajalla Egyptissä. Myös muualla, kuten Knossoksella Kreetalla, klerestorioiden lisäksi käytettiin muun muassa valokaivoja valon tuomiseksi rakennuksiin. Raamatullisissa kirjoituksissa kerrotaan heprealaisesta temppelistä, jonka rakensi kuningas Solomon. Tässä temppelissä ikkunat tehtiin korkean ja kenossa olevan katon sekä keskipalkin avulla. Myöhemmin myös antiikin Kreikkalaiset käyttivät hyväkseen klerestorio-rakennelmia hellenistisessä arkkitehtuurisuuntauksessa.

Roomalaiset taas lisäsivät klerestorioitabasiliscoihinsa sekä kylpylätaloihin ja palatseihin. Näihin pohjautuvat myös lukuisat muut aikaiset kristityiden ja bysanttilaisten rakentamat kirkot erityisesti Italiassa. Tämän tyylin tunnemmekin selkeästi: keskellä oleva tila on huomattavan suuri, ja sitä reunustavat kapeammat käytävät. Keskellä olevaa tilaa ja reunakäytäviä erottavat kolumnit, ja koko rakennelmaa valaisee valo, joka tulee korkeista klerestorioikkunoista. Tällöin tosin oli olemassa vain kaksi tasoa, maataso, sekä ikään kuin toisessa kerroksessa olevat klerestorio-ikkunat.

Kolmen kerroksenklerestorio tuli muotiin vasta romanitilaisella kaudella. Tällöin kirkkojen rakennelmat muutenkin monimutkaistuivat, ja niihin lisättiin esimerkiksi triforio, joka oli romaanisten ja goottilaisten kirkkojen tyypillinen piirre ja klerestorioikkunoiden alapuolella oleva pienoispylväsgalleria. Gallerian takana saattoi olla edelleen käytävä, muttei kaikissa kirkoissa.

Erimuotoisia ikkunoita

Aikojen saatossa on nähty monia erilaisia klerestorio-ikkunoista. Ne saattavat olla kolmi- tai nelijakoisia, nelikulmaisia tai pyöreitä ylhäältä. Jotkut kleresforiot ovat itse asiassa useampien yksittäisten ikkunoiden kokoelmia, joita toisinaan täydentävät pyöreät tai muut erimuotoiset ikkunat.

Klerestoriot alkoivat ensin täysin ilman lasia ja olivat sitten kirkkaita, mutta nykyään näemme eri kirkoissa, erityisesti ortodoksikirkoissa yhä useampien ikkunoiden olevan värillisiä ja esittävän muun muassa eri vaiheita tai raamatun kertomusten pääaiheita. Jopa kauneimmat lasirakennukset maailmassajäävät joidenkin värillisten klerestorioikkunoiden varjoon.

Modernit klerestoriot

Modernisti klerestoriot luokitellaan vertikaalisiksi ikkunoiksi, jotka sijaitsevat korkeilla seinillä ja saattavat jatkua jopa katon rajaan saakka. Niiden merkitys on antaa valoa ja raikasta ilmaa sisätilaan, kuitenkin säilyttäen tilan yksityisyyden. Klerestorioita käytetään esimerkiksi tehtaissa ja myös monissa moderneissa kodeissa sekä toimistoissa. Modernit klerestoriot ovat yleensä horisontaalisia ja paljon kirkkojen klerestorioita vaatimattomia ulkonäöllään, sillä tällä kertaa tärkeintä on ikkunan käyttötarkoitus, ei sen koristeellisuus. Joissakin rakennuksissa klerestorio voi myös olla osa rakennuksen aurinkoenergian käyttösuunnitelmaa.

Klerestorioita on käytetty pienemmässä mittakaavassa myös useissa kuljetukseen liittyvissä ajoneuvoissa. Esimerkiksi pakettiautoissa tämäntyyppiset ikkunat ovat tyypillisiä. Klerestorio-ikkunoita käytettiin 1800-luvun puolivälistä 1930-luvulle saakka joissakin junavaunuissa. Myös Lontoon maanalaisessa käytettiin klerestorioikkunoita Q-vaunuissa 1971 vuoteen saakka.

Kirkot eivät olleet ainoita rakennuksia, joissa on käytetty klerestorioikkunoita. Esimerkiksi New York Cityn Grand Central Terminal on erinomainen esimerkki suuresta tilasta, joka todella hyötyy klerestorioikkunoista ja niiden tuomasta valosta. Suuressa päähallissa seinätilaa ei ole paljon, ja tästä syystä korkealla sijaitsevat ikkunat olivat täydellinen valinta tähän turistien suosimaan rakennukseen. Tässä rakennuksessa käytetään ikkunoista tulevan valon lisäksi sähköllä toimivaa valaistusta.